Nykyään on hienoa, että moni teknologia, joka ennen on ollut kallista, saadaan toteutettua harrastajillekin sopivalla hinnalla. Luodin nopeuden mittaaminen on tärkeää, kun yritetään ladata patruunoita, jotka ovat mahdollisimman tarkkoja tai juuri oikean voimakkuuksisia kuhunkin kilpailulajiin. Optinen mittari, optinen kronografi, on ollut tähän asti perustyökalu. Siinä on kaksi valokennoa, joita luoti ohi mennessään varjostaa. Iso ongelma on, että näille mittareille pitää saada tasainen valaistus, ja mittaustilanteessa voi olla pilvistä, puolipilvistä, aurinkoista, sateista, mitä vain. Ja kun mittari pitää laittaa lähelle luodin lentorataa, aina silloin tällöin vahingossa mittariin itseensä ammutaan. Pienimmillään jotain vähän taipuu tai sitten tulee asiaa mittarikauppaan.
Tutkat ovat olleet mitä lie satojen tuhansien hintaisia, toki tarkkoja vehkeitä. Nyt kanadalainen yritys on tehnyt harrastajahintaisen vehkeen: Suomessa 725 euron LabRadar-luodinnopeustutkan. Sitä myy Suomessa FinnAccuracy. Toki halvimman optisen mittarin saa reilulla satasella, mutta siihen tarvitaan valaistus- ja varjostuslisälaitteita kuitenkin lisäksi. Kätevä kantolaukku toki tähänkin kannattaa hankkia, ja lisämikrofoni ilma-aseita ja vaimennettuja pienoiskivääreitä varten. Tutka nimittäin normaalisti odottaa laukausääntä, ennen kuin aloittaa mittauksen.
Tutkaa ei tarvitse laittaa 2-3 metrin päähän ampumalinjalle, vaan se laitetaan ampumapaikalle, ja mittauksessa ammutaan sen vierestä. Vaaraa vahingossa ampua laite ei siis ole. Asettelu on mukavampaa ja nopeampaa, kun ei tarvitse tarkkaan katsoa sijoittelua. Tutka vain nostetaan jalustalla sopivaan mukavaan ampumakorkeuteen ja suunnataan kohti maalitaulua. Tutkan asettelu ei häiritse muita ampujia – kun optista mittaria asetellaan etumaastoon, joutuvat muut ampujat radalla odottelemaan.
Lisälaitteiksi tutka tarvitsee jalustan. Kuvassa on roskiksesta löydetty huterin mahdollinen jalusta – huteruus ei tässä haittaa, jos ei vain tuule kovaa. Kevyt jalusta on mukava pitää aina laitteen mukana. Laitteessa on patterikotelo, mutta virran kulutus on sen verran suuri, että jos koko päivän mittailee, niin pattereita joutunee vaihtamaan. Ladattavat AA-kokoiset NiMH-akut toimivat, mutta vain lyhyen ajan. Niiden jännite lienee liian matala. Muutaman kympin USB-virtapankki jaksaa pitää tutkaa päällä koko päivän. Tällä on merkitystä, jos isoissa kilpailuissa mitataan kaikkien kilpailijoiden patruunat.
Tutkalla on vielä sekin etu optiseen mittariin verrattuna, että luodin nopeuksia saadaan mitattua eri etäisyyksiltä. Kun ammutaan laitteen vierestä 10-15 cm etäisyydeltä, luoti tulee tutkan keilaan vähän 5 metrin matkan jälkeen. Siitä eteenpäin tuloksia saadaan talteen noin puolen metrin välein. Signaali heikkenee matkan kasvaessa. Isolla 9 mm pistooliluodilla tai siitä isommilla mittarin pitäisi toimia jonnekin 100 metrin paikkeille asti. Pienemmät pienoiskiväärin tai kiväärin luodeilla voi jäädä matka hyvinkin lyhyeksi. Joitain .223rem-kaliiperin kiväärinluoteja muodosta riippuen ei saada mitattua lainkaan. Suoraa heijastavaa pintaa on luodin perässä liian vähän.
Kun eri matkoilta saadaan nopeuksia, voidaan laskea luodin ballistinen kerroin, ja siitä sitten laskea luodin lentorata kokonaisuudessaan – sen putoama vaikka kilometrien päähän. Kaikki mittaustulokset tallentuvat SD-muistikortille, josta ne voi ottaa tietokoneelle. Laitteen voi liittää myös USB-johdolla tietokoneeseen ja siirtää muistikortin sisällön sitä kautta. Tutka ei kuitenkaan mittaa samaan aikaan kun se on liitettynä tiedonsiirtoa varten tietokoneelle.
Tutkassa on myös asetus, jolla voi jousiampujien nuolien nopeuksia mitata. Tätä en ole itse kokeillut.
Onhan tämä satunnaiseen käyttöön optista paljon kalliimpi, mutta seuroille kilpailujen järjestämistä varten ja yhteiseen käyttöön tosi hyvä hankinta. Olen tätä useammalle seuralle suositellut ja ovatkin hankkimassa niitä.
Edellisestä artikkelista tähän päiväkirjaan ehti kulua yli vuosi. Paljon on sillä välin tullut kisattua, harrastettua ja harjoiteltua, mutta muuten on ollut sen verran runsaasti kiirettä, että kirjoittaminen on jäänyt. Ehkä pikku hiljaa valokuvia peratessa tulee tässä välissäkin tapahtuneista kirjoiteltua taas.