Kerran vuodessa ampumaurheiluseurani varaa yhden ampumaradan koko päiväksi pääasiassa asehistoriaa eli perinneaseiden ulkoiluttamista varten, mutta myös muuta testausta ja kokeilua ja kokemusten vaihtoa varten. Ei kovia tavoitteita, ei juuri oman kilpailulajin jatkuvaa tahkoamista, vaan kaunis kesäpäivä ja harvemmin kaapista ulos tulevat kiväärit, pistoolit ja revolverit mukana.
Itselleni tämä päivä tuli vähän yllättäen vastaan, ei ollut tullut suunniteltua mitä tekisi. Joten vapautin itseni kovista tavoitteista ja otin vain mitä sattuu mieleen tulemaan mukaan. Koska kyse oli perinneaseista, niin Ukko-Pekka-kivääri ja 7,65 Parabellum-pistooli. Kummallakaan en tullut ampuneeksi, koska sitten jäinkin harjoittelemaan pienoiskiväärillä 100 metrin etäisyydellä olevaan peltimaaliin. Siitä sai heti aina palautteen heilahtiko, pieni kilahdus tai heilahdus kertoi osumasta. Jossain kohtaa tulee RTC eli Rimfire team challenge -kisa vielä, vaikka se tältä keväältä peruuntuikin. Siihen haluan pienoiskiväärillä vetää jonkun joukkueen voittoon.. hah. No sen verran selvisi, että kohdistus on ehkä elänyt tai jotain muuttunut, sillä 100 metrin osumapiste kiikarin ristikossa onkin toinen viiva eikä ensimmäinen piste lisää koroa. Sen piti olla, että 25-50 m keskipiste, 75 m seuraava piste ja sitten seuraava viiva, mutta ehkä ei.. tai en muista miten olen sen kohdistanut. Ehkä ajatus on ollut 10 cm korkean peltimaalin yläreuna pisteen kohdalle. Ehkä jostain löydän muistiinpanot. Mitäs jos vaikka oppisin tästä sen vanhan viisauden, että pidä muistiinpanot kohdistuksesta aseen mukana – niin sanotussa kohdistuskortissa.
Labradar toimi useammalle kaverille latausten tarkistamiseen. Se on kuten ennen kerrottu kerta kaikkiaan kätevintä, mitä nopeuden mittaamisessa on. Tietyin rajoituksin, mutta kuitenki. Toinen mitä tein, oli kokeilin suurnopeuskameraa – katsotaan oliko videosta hyötyä syöttöhäiriöiden tutkimisessa erään kiväärin kohdalla. Vähäiseksi jäivät ne kokeilut, kuitenkin halusin pääasiassa ampua.
Asehistoriaa aiemmin esittelemäni Laugo Alien on myös, joten sitä kaikki paikalla olevat lapsista lähtien kokeilivat. Kyllä sen lippaallisella jokainen jo sen erikoisen rekyylikäyttäytymisen tunsi.
Eräästä kuolinpesästä pesänhoitaja oli lain mukaisesti luovuttanut minulle 8 löytynyttä revolverin patruunaa. Ammuin ne nyt muistellen ne jälkeensä jättänyttä.
Meitä oli radalla 9 ja tilaa riitti niin, että saimme harvaan seisoskella turvallisin etäisyyksin.
Tällaiselle ratapäivälle kun mennään, niin tavaroiden raahaaminen niin kotoa radalle kuin radalla 300 metrin etäisyydelle asti on hommansa. Metallimaalit ovat palkitsevimpia ja niillä järjestettiin pieni kisa myös. Tässä harrastuksessa pitää varautua kantamaan kaikenlaista painavaa..
Näillä metallimaaleilla oli hauska järjestää leikkimielinen kisa. 5 maalia 25 metrissä, 3 maalia 50 metrissä, 3 maalia 100 metrissä ja 1 maali 200 metrissä. Ase vapaasti valittu oma tai lainattu pistooli tai revolveri. Suurin osa yritti 25-50 metrin maaleja pienoisrevolverilla ja loppuja samalla 44 magnum siluettirevolverilla. 200 metrin osumiakin tuli kaksi muistaakseni, ja ne laskettiin 2 pisteen arvoisiksi. Itse en siihen osunut. Ammuin lähimaalit omalla Holek-revolverilla, jossa yksitoimilaukaisu on jotenkin epämääräinen: välillä ihan ok, mutta välillä kuminauha. Ammuin 25 metriin kaksitoimisesti, koska kaveri oli hetkeä aiemmin pitänyt sitä ihan toimivana laukaisuna, ja osuin muistaakseni melkein kaikkiin. Sitten vaihdoin yksitoimiseksi 50 metriin, ja ainakin pari osumaa tuli. Vielä 100 metriinkin pari osumaa taisin saada 44 magnumilla. Lopulta jaettu toinen sija pisteissä. Kiva!
Vaikka kisa oli leikkimielinen, pelkkä harjoittelu, laukaus toisensa jälkeen, ei ollenkaan aiheuta samanlaista keskittymistä suoritukseen kuin pienikin kannuste oikeasti onnistua.
Kiitos kavereille mukavasta päivästä, ei olisi parempaa ilmaa voinut tulla ja hauskempaa päivää.