Muisti palailee pätkittäin

Kolme vuotta sitten latasin viimeksi Standard-luokkaan .40 S&W major-patruunaa, siitä lähtien on latauslaitteessa ollut vain 9mm holkit paikallaan. Toisaalta koko latauslaitetta en kirjanpitoni mukaan ole käyttänyt 2 vuoteen. Tähän väliin mahtuu muutto ja uuden asunnon remontti, ja latauslaite on sinänsä ollut kiinnitettynä muuton jälkeen jo vuoden pöytäänsä – käyttämättömänä. On vain ollut vaivatonta ampua 9-millistä tehdaspatruunaa, ysissä hintaero itse ladatulla ei ole kovin suuri, ja kilpailullista etua en ole jaksanut itse lataamalla tavoitella.

Latauslaitteet ja kuivumassa olevia hylsyjä

Lataamisen aloittaminen tauon jälkeen veikin aika paljon aikaa. Kun nyt 9mm holkit olivat kiinni, tein ensin vähän harjoituspatruunaa ysimillisiini. Pistin ensin H&N pinnoitettuja puristeluoteja näihin harjoituspatruunoihin, ja muistin miksi ei kannattaisi. Pitäisi varmaankin myydä jollekin, jolle nämä sopivat. Omissa pistooleissani osunta on todella huonoa: mustalle ei mahdu 25 metristä. Mutta lähempää harjoitteluun sitten nämä parisataa patruunaa saa kulumaan. Open-luokan pistooliini major-latausta sitten vielä 300 patruunaa samalla kertaa. Nämä on tehty Alsan vaippaluodeilla, toimii ihan eri tavalla. Vaikka resepti (luodin asetuksen syvyys ja ruudin määrä) on sama kuin ennenkin, mittaan näiden nopeuden huomisissa harjoituksissa tutkalla.

Aikaa vie koko liukuhihnan kokoaminen: hylysyjen valmistelu lataamista varten, hankkia ruudit, luodit ja nallit, koneen saaminen taas käyttökuntoon ja kaikkiin säätöihin. Ensin radalta ja mistä lie mudasta kerätyt hylsyt pitää ensin lajitella kaliiperin mukaan – ja jos haluaa tasalaatuisempaa patruunaa, myös valmistajan mukaan. Sitä en itse jaksa tehdä. Ehkä sitten myöhemmin, jos valmistautuu johonkin isompaan kisaan. Sitten pesen ne vedellä, teräslanganpätkillä ja tiskiaineella pyörivässä rummussa (kuvassa tuo punainen). Runsaasti tiskiainetta ja vähintään 2 tuntia aikaa ja tulos on minulle tarpeeksi hyvä. Vielä siloisemman ja kiiltävämmän saa lisäämällä aikaa vaikkapa 4 tuntiin ja käyttämällä joitain muita aineita, mutta tätäkin ehkä jaksaa tutkia lisää myöhemmin. Pesun jälkeen huuhdellaan ja kuivataan. Jätän ne pariksi päiväksi sanomalehden päälle vain. Kun tekee pesun tarpeeksi ajoissa ja pitää huolen, että aina kun haluaa valmistaa patruunaa, on kuivaa ja puhdasta hylsyä varastossa, niin ei tarvitse kiirehtiä millään lämmityksillä ja puhalluksilla kuivumista.

Sitten kun vaihdoin kaliiperin latauslaitteessa (Dillon 1050) .40 S&W:hen, sen operaation opettelukin taas vuosien jälkeen kesti hetken. Käyttöohjeitakin ihan luin. Oma hommansa on löytää eri osat kaapeista ja laatikoista, joihin ne ovat muuton jälkeen päätyneet. Tai yleensäkään tietää, mitä omistaa ja mitä holkkimerkkiä esimerkiksi on käyttänyt. Löysin Lee:n valmistamat holkit kiinnitettynä valmiiseen vaihdettavaan holkkien pitimeen. Tämän pitimen kun vaihtaa holkkeineen koneeseen, ei pitäisi tarvita tehdä mitään säätöjä holkkien asetuksiin enää. Paitsi että en tiedä mitä ihmettä olen niiden holkkien kanssa tehnyt, kun mikään ei ollut lähelläkään oikealla paikallaan. Olenko tätä osaa edes käyttänyt silloin 2013, vai laittanut vain holkit siihen kiinni, että pysyvät tallessa? Vaikea muistaa.

Laitoin osat paikalleen, ja säätelin joka holkin sinne päin. Ensimmäiset nallit hylsyissä jäivät 0,3 mm koholle! Miten tämänkin säädön pystynyt jättämään pieleen? Ehkä tosiaan en olekaan käyttänyt tätä yhdistelmää aiemmin. Tajusin yhden jutun 1050-laitteessa toisessa patruunankäsittelyasemassa – miten se kuuluu säätää. Sisältä hylsyä vakioivan holkin asetus pitää olla sellainen, että hylsyn sisään menevän tapin leveä osa ei saa mennä hylsyyn sisään asti. Taisin aikanaan antaa sen laajentaa hylsyn suuta ensin, ja sitten heitin koko tapin pois. Nyt tuntuu vähän tyhmältä kun vasta tuon huomaa.

Ruuditin oli just oikeassa säädössä (0,310 grammaa Vihtavuoren nopeahkoa N320-ruutia), joku asia ainakin kohdallaan! Luodin asetussyvyys 0,6 mm liian pitkä, miten tuokin säätö on muka voinut muuttua? Olenko mokannut sittenkin jotain hylsynpidinlevyn tai holkkilevyn asennuksen kanssa, että niiden keskinäinen suhde olisi muuttunut 0,6 mm? Ei tuntuisi mahdolliselta, mutta en nyt näin myöhään illalla enää lähde tutkimaan. Ja 300 patruunan testierä on jo ladattu.

STI Edgeni, jonka ruoaksi nämä on tarkoitettu, on kovin tiukkapesäinen. Mielestäni siinä on patruunapesän etuosassa joku naarmu tai muu ryppy, joka ottaa kiinni osaan itse lataamistani patruunoista aina. Tuohonkin ongelmaan pitäisi hankkia asesepän apua jossain vaiheessa, kiillotusta tai pesän kalvamista oikeisiin mittoihin. Sain tulkattua patruunat kuitenkin, 22 vähän hankalammin piipusta ulos tulevaa on laitettu erikseen, mutta uskallan nekin harjoituksissa ampua.

Nyt kun kaapeista on kaivettu vuosien aikana kerätyt hylsyt ja kaikki työkalut, on taas helpompi jatkaa lataamista. Pitää vaan liukuhihnan kunnossa: kerää hylsyt harjoituksista, pesee niitä jatkuvasti, huolehtii, että ruutia ja nalleja ja luoteja on kotona aina varastossa. Silloin voi koska tahansa tarttua kampeen ja tehdä muutaman sata patruunaa harjoituksia varten nopeasti.

Päivitys: aamulla asia ei jättänyt minua rauhaan, vaan irroitin kaikki eilen vaihdetut osat, puhdistin, ja laitoin takaisin paikalleen. Välissä taisi olla ihan vanhanaikaisesti ruutijyväsiä, jotka tuon 0,6 mm eron aiheuttivat. Tein saman tien säädöt 20 patruunaa lisää vääntämällä kohdalleen. Nolo, yksinkertainen virhe, mutta vastaavanlaisia oppimiskokemuksia on jälleenlatauksessa paljon. Ei voi muuta kuin varovasti tehdä ja koko ajan tarkistaa lopputulosta, ja oppia matkan varrella.

Vastaa