Lippaiden viritys

Sunnuntaina on seuran perinteinen kinkkukisa, joulua ennen järjestettävä seuran sisäinen kilpailu. Pahinta, mitä juuri ennen kilpailua voi tehdä, on ostaa uusia varusteita ja kilpailla niillä ilman perusteellista testausta harjoituksissa. Silti hain perjantaina kaupasta uudet lippaat ja tänään viritin ne toimintakuntoon. Ehkä ehtisin koeampua sunnuntai-aamuna vielä Sipoon radalla, mutta voi käydä niinkin, että en jaksa ajaa sinne asti.

Syy uusiin lippaisiin on se, että kilpailussa on vain standard-luokka, ja standard-luokassa aseen ja lippaiden pitää mahtua 225 mm x 150 mm laatikkoon. Koska olen päättänyt tämän kisan ampua uudella 9×19 mm STI Marauder -pistoolilla ja sen mukana tuli liian pitkä lipas ja muut vanhat lippaani olivat myös open-luokasta liian pitkiä, oli lippaat pakko hankkia.

Pakko ei olisi niitä tietenkään ollut näin myöhään hankkia, se on ihan oma syy.

Jos pistoolissa patruunan syötössä esiintyy syöttöhäiriöitä, on syy useimmiten lippaissa ja niiden sopivuudessa aseeseen. Kaupasta ostettuna kilpapistooleiden lippaat eivät aina ole vielä sellaisenaan täysin luotettavia. Toiminta riippuu käytetystä patruunasta ja sopivuudesta aseeseen. Kaupasta saatava lipas on valmistettu ilman yksilöllistä käsin tarkistusta ja sovitusta. Lisäksi halutaan virittää lipasta niin, että siihen mahtuu mahdollisimman monta patruunaa.

Vasemmalla Gramsin ohut patruunannostin, oikealla alkuperäinen, jota on jo viilattu toiminnan varmistamiseksi
Vasemmalla Gramsin patruunannostin, oikealla alkuperäinen, jota on jo viilattu toiminnan varmistamiseksi

Olen yleensä näihin STI:n lippaisiin laittanut Grams-nimisen valmistajan patruunannostimen ja jousen. Ensinnäkin se toimii liukkaammin kuin vakionostin ja toisekseenkin on kapeampi, jolloin lippaaseen mahtuu yksi patruuna enemmän.

Gramsin nostin tarvitsee myös säätöä. Nostimessa on pinta, joka kohtaa aseessa luistinsalvan, ja lukitsee luistin taakse viimeisen patruunan jälkeen. Jos tämä pinta on liian ylhäällä, jää viimeinen patruuna lippaaseen. Tämän estämiseksi pintaa tulee hioa juuri sopiva määrä Dremelillä, että viimeinenkin patruuna syöttyy.

Minulla oli uusia sisuskaluja kahteen lippaaseen, joten vaihdoin ne niihin lippaisiin, joissa patruunannostin tuntui liikkuvan tahmeammin. Loput kaksi jäivät ennalleen, myyjäliike (Lohjan Ase ja Osa) oli ne jo saanut hyvään toimivaan kuntoon. Niissä kapasiteetti oli 18 patruunaa ja vaihdetuilla sisuskaluilla sain mahtumaan 19 patruunaa.

Luulisin, että olen valmis kisoihin. Tällä valmistautumisella en muutenkaan ota niitä niin vakavasti. Viime viikolla venähtänyt vasen rannekin on vielä heikko, puristusta ei saa normaalia määrää tukikäteen, eli rekyylinhallinta on heikompaa ja ammunta hitaampaa. Tekosyyt ovat siis valmiina.

Vastaa