Kun yksi maailman parhaista ampujista, Ben Stoeger, häpeämättömästi kehui kirjaansa keskustelupalstallaan, niin pitihän se heti ostaa. Ja oikein hyvä ostos. Pelkästään alun johdantojen lukeminen antoi vaihteeksi aiheen miettiä omia tavoitteita.
”Jollet harjoittele päivittäin, et oikeasti harjoittele.”
Tämä kirjan lause ei tarkoita ampumaradalle menemistä joka päivä, vaan kotona kuivaharjoittelua. Uskon sen ihan täysin, huipulle ei pääse ilman sitä, että taitoihin uhraa kuivaharjoitteluaikaa, ja sitä aikaa löytyy parhaiten raivaamalla siihen tilan joka päivälle. Samaten joka päivä harjoitellessa mikään vasta hiottu taito ei ehdi unohtumaan, vaan harjoittelu jatkuu samasta pisteestä seuraavana päivänä.
Kuten aikaisemmin olen sanonut, tästä päästään siihen valintatilanteeseen, että mihin pyrkii, paljonko on valmis uhraamaan harjoitteluun. Tuntia päivässä en ole valmis siihen varaamaan, mutta lyhyempi aika pitäisi aina löytyä. Rutiinin kehittäminen olisi tärkeintä. Missä välissä harjoitus aina olisi? Minkä jälkeen ja mitä ennen illan rutiineissa?
Kirjaa aloin lukea kaksi viikkoa sitten, eikä vielä kertaakaan ole kuivaharjoittelu ”mahtunut” päivään. Tänään on kuitenkin tullut uutisia Floridassa juuri päättymässä olevista lajini maailmanmestaruuskisoista: suomalainen Simo Partanen on voittanut avoimen luokan juniorien maailmanmestaruuden! Todella upeaa. Jos jokin saa intoa harjoitteluun, niin tällaiset uutiset.