Mökkipihan ampumapaikka on juuri hyvä muutamalle nopeusmittaukselle, kun sade hellitti eilen. Ulkona valokennoihin perustuvaa mittaria on helpompi käyttää, koska valo on tasaista ja välkkymätöntä. Sisällä loisteputket sotkevat mittarin, eli ne pitää sammuttaa, ja erilliset valot pitää virittää toimimaan. Eikä sekään ole kovin varmaa.

Sain ladatut 8 patruunaa ammuttua, ja kaikista nopeuden talteen. Liikemäärää kuvaavaksi luvuksi tuli 158, mikä jää vähän vaaditusta minimistä, joka on 160. Huolestuttavampaa on syöttöhäiriö, kolmas patruuna oli menossa pesään mutta jäi osin poikittain. 30,3 mm pituinen patruuna saattaa siis olla hieman liian pitkä. Huonot muistiinpanot aikaisemmista latauksista haittaavat nyt hieman, kun on vain hämärä muistikuva, että pitempi patruuna on ennenkin aiheuttanut häiriöitä. Kokeilen seuraavaan hieman lyhyempää.

Mittasin nopeudet myös tehdaspatruunalla. Liikemäärää kuvaava luku jäi juuri ja juuri alle 125 viiden laukauksen keskiarvona, mikä on siis alle minimin, että kisoissa saisi edes tuloksen. Lämpötila oli vain 13 astetta, ja kisoissa käytetyssä mittausmenetelmässä olisi jätetty huonoin nopeus pois, eli lämpimämmässä ilmassa olisin kisoissa saanut kyllä tuloksen, mutta liian lähellä ollaan rajaa. Täytyy siis muistaa, että tehdaspatruuna – ainakaan S&B Bulk – ei välttämättä käy kisapatruunaksi tällä lyhytpiippuisella pistoolilla, jos itse ladattua ei ole käytettävissä.

Samalla testasin aiemmin mainittua 12,7 mm kaliiperin ilmakivääriä. Paineilman pumppaaminen käsipumpulla onnistui lopulta, kun kaikki ilmaputken liitokset sai kiristettyä 14 mm ja 12 mm lenkkiavaimilla kunnolla. Puolen tunnin pumppaamisen ja välillä jäähdyttelyn jälkeen 200 baria oli taas painetta, tarpeeksi muutamaan laukaukseen. Kolmesta laukauksesta pyöreällä kuulalla mittari sai lukeman toiselle, 215 m/s. Samalla kohdistin kiväärin avotähtäimet 25 metrille. Edellisestä kokeilusta tiesin, että meni 15 cm alle, joten nostin takatähtäintä reilusti, ja jatkoin säätämistä laukaus laukaukselta. Kolmas laukaus olikin sitten jo keskikympissä. Tämän kuulan lentorata on minulle pidemmillä matkoilla tuntematon, että pitää joskus myöhemmin kokeilla mitä tämä kohdistus tarkoittaa esimerkiksi 75 tai 100 metrillä. Nopeuden tietäminen auttaa tämän arvioimista ballistiikkaohjelmilla, jos jaksaisi selvittää asiaa teoreettisesti etukäteen.

Samalla vielä 20 patruunan verran harjoitusta Uronen Precision-kiväärillä ensi viikonlopun kilpailuja varten. Tämähän on aivan riittämätöntä minkään asian oppimiseen, mutta ei nyt ihan ole ummikko asiassa. Ja tulipa varmistettua, että kun viimeksi alkoi kivääri tehdä häiriöitä, niin se johtui ihan perinteisestä öljyn puutteesta. Nämä vehkeet toimii öljyllä.

Kiväärikisaan meneminen tällä harjoittelulla kyllä tuntuu vähän nololta. On vähän sellainen mannekiiniolo, kaikki tarvikkeet on huippuluokkaa, paras kivääri ja paras kiikaritähtäin, mutta ampuja aivan aloittelija tässä lajissa.

Nyt kun Saimaan vedenpinta on korkealla, mökin ampumapaikalla on pari vesiongelmaa: polku pidempien etäisyyksien ampumapaikoille on veden vallassa, ja maalitaululle kaivetussa kaivannossa on myös vettä pohjalla. Sinänsä kumpikaan ei ole iso ongelma. Pidemmille matkoille pääsee kiertämään kuivana. Ehkä lisään jostain kaivettua täytemaata polulle jossain vaiheessa tulevaisuudessa.

Maalitaulukaivanto on pieni turvallisuusriski, vedestä voi tulla kimmokkeita, eli ehkä kaivantoa voisi vähän täyttää tai tasoittaa. Ympärillä on kylläkin sen verran maavallia, että kimmoke ei pääse mihinkään kauas.