Kilpailuun tuli lähdettyä, koska nyt useampi asia loksahti samalla kertaa paikalleen. Tänä viikonloppuna oli vaikeampi lähteä mökille, koska perjantaina oli iltaan kestävä työjuttu. Kisaan pyydettiin toimitsijoita lisää. Kivääriin oli kiikaritähtäin hankittu, eli kokonaisuus oli valmis. Aikaa tämän hyvän kisakiväärin ostosta olikin jo kulunut yli vuosi, eli korkea aika tehdä sillä muutakin kuin pientä kokeilua. Kisa oli lähellä, eli Santahaminassa. Ja vielä haluan olla keskinkertainen monessa ampumalajissa enkä tässä ole vielä sitä.

Kisat olivat isommat ja paremmin järjestetyt kuin varmaan mitkään Helsingin lähistöllä järjestetyt kiväärikisat. Ampumapaikat oli suunniteltu monipuolisiksi ja juuri kivääritaitoja testaaviksi. Ratalaitteita oli tehty paljon lisää järjestävälle seuralle, jotta kilpailun rakentaminen ja purkaminen – ja tulevien kilpailujen järjestäminen – olisi helpompaa. Kymmeniä ihmisiä teki töitä useampana päivänä.

Itse en siis päässyt perjantaina rakentamaan ratoja, mutta se työ jatkui lauantai-aamuna. Useilla ampumapaikoilla tarkennettiin seinien paikkoja, jotta jokaisesta kohdasta näkyisivät vain ne taulut, jotka oli suunniteltukin. Kuten yleensäkin, lauantaina kisan järjestäjät ja toimitsijat tekivät omat kilpailusuorituksensa, ja niin minäkin. Ampumaan päästiin rakentamisen jälkeen vasta iltapäivällä puoli kahdelta ja kaikki asemat oli itseltä ammuttu kahdeksan jälkeen. Päivä oli aika pitkä.

Omasta suorituksesta oppi paljon. Valmistautuminen oli ollut niin vähäistä, etten ollut edes ottanut selvää luodin lentoradasta 300 metriin asti juuri minun aseellani ja patruunallani. Muiden arvauksilla tein säädöt kiikaritähtäimeen näillä 300 metrin asemilla. Ensimmäisellä sellaisella vielä laukaisukin oli hätäinen, eli osumien suunnasta ei voinut olla oikein varma. Puuskittainen tuuli ei helpottanut tätäkään.

Toisella 300 metrin asemalla oli metallimaaleja, eli niiden kaatumisen näki. Tässä ovelana aloitin näistä metallimaaleista, jotta pystyin kokeilemaan mihin päin tähtäämällä ne kaatuivat. Keskityin myös puhtaaseen laukaisuun. Johtopäätös oli, että hieman ylöspäin ja oikealle tuulen kompensoimiseksi. Tulos paranikin selvästi, vaikka vielä oli ohilaukauksia tauluista.

Radoilla, joissa taulut olivat lähellä ja niitä oli paljon, olisi merkitystä ollut myös sillä, miten nopeasti vaihtaa lippaan, koska yhden lippaan patruunat eivät riitä. Tämä lippaan käsittely on minulta jäänyt kokonaan harjoittelematta. Teen sen väärällä kädellä hitaasti, kunhan jotenkin saan vaihdettua.

Sunnuntaina oli sitten maksavien asiakkaiden vuoro, ja toimin asemalla 6 osan aikaa tuomarina ja osan aikaa kirjurina. Tuomari ohjaa suorituksen aloittamisen ja lopettamisen, ottaa ajan suorituksesta ja seuraa suorituksen turvallisuutta. Tässä työssä haluan olla hyvä, ja otan sen vakavasti. Jos olen tuomarina isommissa kisoissa joskus, haluan, että pystyn hoitamaan myös ne ammattitaitoisesti.

Aamulla ennen kisaa satoi rankasti, mutta aamupäivän aikana ei onneksi sitten kovin paljoa. Taulujen kastuminen on aina ongelma, jos ne vettyvät kokonaan eivät paikat pysy enää kiinni. Suojien rakentaminen tauluille on hankalaa ja pienikin lippa taulun päällä heittää sitten jossain vaiheessa päivää varjon tauluun ja muuttaa sen näkymistä niin, että kisa ei enää ole tasa-arvoinen eri kilpailijoille. Muovipeite on usein käytetty ratkaisu. Nyt sellaisia ei tarvittu, koska sade oli heikkoa kun sitä tuli. Loppupäivästä vaihdoin jo auringonpaisteessa shortsitkin.

Sunnuntain aikataulu kilpailijoiden osalta meni hyvin, kilpailu päättyi vain vähän jäljessä aikataulusta. Päivään oli sovitettu kunnon ruokataukokin. Kilpailijat saivat ostaa syötävää kanttiinista ja toimitsijathan toimivat ruokapalkalla.

Asemallani ampumamatka oli noin 50 metriä, ja se matka oli aina kuljettava jokaisen suorituksen jälkeen tulkkaamaan. Toisen tuomarin kanssa tuli otettua siinä sitten pientä juoksukilpailua pitkin päivää. Näistä intervalleista toivottavasti on hyötyä loppukesän maratonilla. Yhteensä kävelyä ja juoksua päivän aikana tuli ehkä 10 kilometriä.

Kun ammunta oli ohi ja tulokset laskettu ja palkinnot jaettu, alkoi purkaminen. Koska radat ovat puolustusvoimien käytössä heti arkipäivinä taas, kaikki taulut, rakenteet, telineet ja tarvikkeet pitää purkaa ja varastoida jonnekin. Tähän menee isoltakin porukalta useita tunteja, ja lopulta urakka oli valmis yhdeksän maissa illalla.

Tulokset katsoin vasta kotiin päästyäni. Kun tuntee ensisijaisesti olevansa töissä tekemässä muille mahdollisimman hyvää kilpailua ei sinänsä oma sijoitus tule ensimmäisenä mieleen, varsinkin kun ei ole vielä sillä keskinkertaisellakaan tasolla kiväärissä. Sijoitus oli siis lopulta 35/49 avoimessa luokassa eli kiikaritähtäimellä ampuvien joukossa, ja pisteet 37 % voittajasta. Keskinkertaiseksi laskisin, että hätyyttelee 50 % tulosta, joten siihen on sitten matkaa, jos kiväärillä tulevaisuudessa harjoittelee.