RTC-kilpailussa eli Rimfire Team Challengessa kolmen hengen joukkue koostuu yhdestä pienoiskiväärillä ja kahdesta pienoispistoolilla ampuvasta kilpailijasta. Maaleina olevat peltilevyt ovat 100, 75, 50 ja 25 metrin etäisyyksillä. Joukkueen menestys riippuu paljon siitä, saako kivääriampuja kaadettua 100 ja 75 metrin maalit nopeasti, koska pistooleilla on epävarmaa osua niin pitkälle.
Jardin laukaisukoneisto meni paikalleen Rugerin 10/22 Target -pienoiskivääriin suoraan vanhan paikalle kuten pitikin. Kuitenkin radalla ensimmäistä kertaa sitä kokeillessa kävi ilmi, että sen säädöt tehtaalta tullessa olivat liian herkällä: ase laukesi myös liipasinta päästettäessä. Onneksi säätö oli helppo kiristää, kiristin varmuuden vuoksi näin alkuun reilusti, ja myöhemmin voin taas höllätä liipaisua herkemmäksi. Toistaiseksi harjoittelen näin, että liipaisussa on pitkä etuveto. Joka tapauksessa laukaisu on huomattavasti parempi kuin Rugerin alkuperäinen koneisto myös kevennysviilailujen jälkeen.
Siirsin UP – Uronen Precision -kiväärin päältä kiikaritähtäimen tähän pienoiskivääriin, koska kiväärikisoihin en tänä kesänä enää osallistu ja se tähtäin on uskoakseni paras mahdollinen RTC-kilpailuun. Se on riittävän kevyt, että yhdessä painavan pienoiskiväärin kanssa se vielä mahtuu kilpailun painorajan sisälle. Kuusinkertainen suurennos on aivan sopiva näille matkoille.
Koska tarkoitus on ampua usealle matkalle, eikä kiikariin ehdi tehdä kohdistuksen vaihtoa välillä, pitää eri etäisyyksille osata ampua kiikarin tähtäinristikosta tähtäyspistettä vaihtamalla. Tässä kiikarissa on riittävän tarkasti sopivissa kohdissa pisteitä: kun varsinaisen keskipisteen alapuolella olevan pallon kohdistaa 100 metriin, niin keskipisteellä osuu 25 ja 50 metrin matkoille ja näiden pisteiden välissä olevalla viivalla osuu 75 metrin matkalle.
Kohdistamisen näille matkoille tein hyvin tuetussa asennossa, jotta nimenomaan kiväärin kohdistus käy ilmi eikä ampujan taito. Kilpailussa ammutaan seisaaltaan, joten sitten harjoittelin varsinaista suoritusta. Onnistuin kaatamaan 10 neliötä 100 metristä 14 laukauksella 45 sekunnissa, mikä on hyvä lähtökohta. Kilpailussa 100 metrissä on 3 maalia ja 75 metrissä 5 maalia, joten joukkueena tällä suorituksella olisi mahdollisuus 40 sekunnin aikaan kun pistoolilla ampujat hoitavat 50 ja 25 metrin maalit pois samaan aikaan. Toivottavasti tästä onnistun parantamaan vielä, tai ainakin varmistamaan, että pystyn tämäntasoiseen suoritukseen varmasti joka kerta. Erityisesti kisan jännityksessä.
Aikaisempina vuosina nimen omaan erilaiset halvat kiikaritähtäimet ovat olleet kompastuskivi: niiden kohdistus ei ole pitänyt ja niiden osumapiste muuttuu pään asennon muuttuessa vähänkin. Nyt kun kiikari maksaa nelinkertaisesti pienoiskivääriin verrattuna, ainoa heikko lenkki pitäisi olla ampuja. No yksi heikkous on vielä tässä yhdistelmässä: tällä kiikarinjalalla en saa tässä pienoiskiväärissä kiikaria tarpeeksi taakse, joten hieman joutuu kurottelemaan eteenpäin, mutta tämä ei suoritusta nyt pilaa.
Koska UP-kivääriltä lähti siis kiikari päältä, laitoin siihen toisen kiikarin: tarkka-ampujakivääreihin tarkoitetun Steiner Military 5-25x eli suurennokseltaan viidestä 25-kertaiseen olevan kiikarin. Koska olin vain 100 metrin radalla, on kiikari ylimitoitettu, mutta esimerkiksi 15-kertaisella suurennoksella oli kiva seurata reikien syntymistä paperiin. Kohdistuksen sai tehtyä nopeasti, kun näki heti mihin jokainen osuma meni.
Vaimo toi ja vei minut radalle ostoksilla käydessään, ja kokeili myös tätä UP-kivääriä. Koska se on viimeisen päälle viritetty kisapeli, kevyillä liikkuvilla osilla ja rekyyliä kesyttävällä tehokkaalla suujarrulla, niin sen ampuminen yllätti vaimon myös – ei tunnu missään!