Nyt on pari viikkoa ammuttu Laugo Alienilla. Tärkein kokemus on, että sillä saa ammuttua taitojaan nopeammin – nyt vain pitäisi opetella osumaan samaa vauhtia. Oppia aseen rekyylikäyttäytyminen lähellä oleviin tauluihin nopeasti ampuessa ja toisaalta puhdas production-laukaisu raskaammalla vastuksella, kuin mihin standard-luokassa on tottunut, sitten kauempaa ampuessa.
Koska piipussa olevasta reiästä heti patruunapesän edestä johdetaan kaasuja männälle, joka pysäyttää luistin liikkeen ennen kuin patruuna on lähtenyt piipusta, ja sen jälkeen kaasut purkautuvat takaisin piippuun, löytävät palokaasut aseen sisälle aika huolella. En nyt osaa sanoa, onko puhdistustarvetta useammin kuin muissa aseissa, ehkä. Kun en ollut esimerkiksi syöttöramppia ja sen ympäristöä puhdistanut noin 400 laukaukseen, enkä kaasusylinteriä ja mäntää, tuli useampi tuplasyöttö. Paremman puhdistuksen jälkeen ei enää tullut, mutta kokemusta on kovin vähän vielä.
Nyt alkaa näkyä hieman merkkejä siitä, missä kohdissa voitelua tarvitaan, eli missä kohdissa pinnoite toisiaan vasten liikkuvissa osissa alkaa kulua pois. Luistin liikkeessä on yksi kohta, jossa vähän töksähtää, tuntuu siltä, että se on ulosheittäjä, joka on aavistuksen liian korkea iskupohjan uraan. Ehkä siitä voisi vähän viilata eikä odottaa sen kulumista. Luistissa on yksi kulma, joka on hieman ruman näköisesti kulunut, ottaa ehkä vähän kiinni luistinsalpaan tai luistinsalvan kolon reunoihin tai rungon takaosaan. Mutta kokonaisuutena kaikki osat sopivat yhteen todella hyvin, siltä näyttää näin ei-asesepälle. Kulumista elikkä sovittautumista tapahtuu niissä kohdissa, missä osat kantavat toisiaan vasten.
Nyt kun on innoissaan uudesta aseesta, joka on vieläpä niin erilainen muihin verrattuna, eikä sillä vielä ole edes oppinut oikeasti ampumaan, niin mitä oikein aion kesän kisojen suhteen tehdä? Olen kuitenkin koko talven harjoitellut STI Edgellä ja Executivella standard-luokassa ja hyvien sattumusten ansiosta voitin seurani HAURin standard-mestaruuden juuri. Yleensä luokan voittanut ampuikin productionia. Useampi seurakaveri, joille olen viime vuosina tottunut häviämään, jäi taakse kaikkien luokkien epävirallisesti yhdistetyissä tuloksissa.
Syksyllä on practical-pistoolin maailmanmestaruuskisat World Shoot – jos ne vain pidetään. Niihin olen saanut ihan oikean kisapaikan. Millä siellä ammun? Ehkä tilanne on kuitenkin se, että jatkan tämän kauden täysillä standardissa, pidän hauskaa Alienin kanssa productionissa aina joskus, ja sitten syksyllä World Shootin jälkeen mietin vaihdanko productioniin.
Kävin mittauttamassa veren lyijypitoisuuden, se oli 0,33 µmol/l. Altistumattomilla arvo on alle 0,09 µmol/l, joten altistus näkyy veressä kyllä. On erilaisia tarkkailu- ja toimenpiderajoja, 0,33 on edelleen niiden alapuolella, joten olen siinä hyvin helpottunut. Mutta vaikka altistuksesta on tiennyt, tavallaan oikean numeron saaminen silti saa ottamaan asian vakavasti. Entistä tarkemmin mietin miten pidän sisäradoilla käyttämäni vaatteet ja tavarat erillään muista ja miten puhdistan radalla ja sen jälkeen käsiä ja tavaroita ja käytän käsineitä. Monella muulla sisäradalla aktiivisesti käyvällä arvot ovat 0,5-1 välillä, vaikka käyttävätkin suojaimia. Pelkällä suojaimella ilman tarkkoja muita toimenpiteitä ollaan ehkä siellä 1 paikkeilla, ja sitten kun pidetään tavarat erillään paremmin, päästään 0,5 suuntaan. Ilman suojaimia esimerkiksi 4 voi olla arvona.
Samassa verikokeessa otin Synlabin kasvissyöjän testit ja vielä s-CRP-tulehdusarvon. Kolmen kuukauden vegaanisen ruokavalion (ei lihaa, maitoa, munia, mitään eläinperäistä) jälkeen olen hyvin tyytyväinen kaikkiin arvoihin. Olen myös laihtunut noin 8 kiloa, yli 10 % painostani, jonka uskoisin olevan sisäelinrasvaa suurimmaksi osaksi. Tarkoitus ei ollut laihtua, mutta jos rasvaa on lähtenyt, sen parempi. Pienempi ylimääräinen paino auttaa kaikessa urheilussa.